8.luokan näytelmä

8.luokan näytelmän tekoprosessi

Aloitimme näytelmän etsimisen jo syksyllä, mutta valitseminen venähti aika pitkäksi...

Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen ja aloitimme vihdoin työstämään näytelmää :)

No eihän se sitten mennytkään kuin Strömsössä. Muutama kuukausi meni säätämiseen ja kiukutteluun, jonka jälkeen pääsimme (vihdoin) näyttelyhommiin.

Aluks kaikki meni ihan ok mutta sitten todellisuus iski meitä kovaa naamaan * PAM * ja kaikilla meni moti (ainaki suurimmalla osalla). Sitten kiukuttelun jälkeen kun kaikkien haavat olivat parantuneet aloitimme uudella ”innolla”.

Kun pääsimme saliin KAIKKI muuttui *linnun laulua ja puron solinaa *. Kaikki meni hetken ihan ok, kunnes mukaan tuli lisää taiteilijasieluja.

Taiteellisista erimielisyyksistä huolimatta kaikki alkoi pikkuhiljaa asettua paikoilleen. Tosin välillä muutamilla henkilöllä oli vähän hankaluuksia ohjeiden ymmärtämisessä mutta lopulta hekin tajusivat alkaa käyttämään päätään :) Meiltä oletettii aika paljon. Plus hauskaa oli että 75% harjoituksista käytimme n. 2h parin kohtauksen harjoitteluun. Ja tästä johtuen suurimmalla osalla meni ranteisiin, kun niitten kohtauksia ei ikinä harjoteltu (ok kyllä niitä harjoteltiin välillä mutta olivaa iha syvältä istua 2h tekemättä mtn :)

Lopputulos näytti sit tältä:

By: Peppi ja muu 8.lk

Vihreä lippu viestii, että välitämme ympäristöstämme!

Kuopion steinerkoulu on Vihreä lippu -koulu. Vihreä lippu on tunnustus siitä, että suunnitelmallisesti parannamme ympäristökasvatusta ja vähennämme koulun toiminnasta aiheutuvaa ympäristökuormitusta. Koko koulun väkeä kannustetaan toimimaan kestävän tulevaisuuden puolesta ja tiedostamaan omien toimintatapojen ja valintojen vaikutuksia. Meistä jää jälki!

Virkkulalle myönnettiin Vihreä lippu ympäristökasvatusohjelman tunnus ensimmäisen kerran 9.12.2015. Ensimmäisen Vihreä lippu -projektimme teemana lv. 2015-2016 oli jätteiden vähentäminen. Tavoitteena oli lajittelun ja jätteiden välttämisen käytäntöjen luominen koko koululle ja oppilaiden ympäristöryhmän toiminnan käynnistäminen. Projektin myötä lajittelua saatiinkiin selvästi koululla kehitettyä ja sekajätteen määrää merkittävästi vähennettyä.

Syksystä 2016 alkaen Vihreä lippu -teemana koulullamme on ollut Liikkuminen ja lähiympäristö. Tavoitteena on viisas koulumatkaliikkuminen, koululiikenteen ympäristövaikutusten vähentäminen ja koulun pihan kehittäminen autottomaksi lasten ympäristöksi.
 

Vihreät pallot näkyvät hangella :)

 







 Perjantaina 2.2. vietettiin jälleen Vihreä lippu -päivää ja koulunpihan kehittämisessä oli hyvin nähtävissä saavutettuja tavoitteita: pihalle on vanhempien avustuksella saatu ikioma luistinrata, jonka kunnossapitoon oppilaatkin mielellään osallistuvat, lisäksi myös isompia oppilaita innostavat liikkumaan yläpihalle saadut sählymaalit ja alakentällä onnistuu paitsi jalkapallo myös norsupallo! Keskipihalle on puolestaan saatu uusia kiipeilytelineitä ja talven riemuksi myös jäämäki mäenlaskuun. Ja kaikki tämä on mahdollistunut, kun piha on nyt oppilaiden välituntikäytössä ja henkilökunnan pysäköinti on saatu järjestymään toisaalle.

 ps. Vihreä lippu -päivänä saimme myös tiedon, että ruokalamme on kolmen tähden luomuravintola, luomun portaat -ohjelmassa 5. portaalla. Hieno juttu! Tästä myöhemmin lisää.

Pavut ja pussit eli ekaluokan matikkaa

Kouluvuosi on ehtinyt puoleen väliin ja steinerkoulu Virkkulan ekaluokkalaiset laskevat innosta puhkuen kuinka jakaa 40 papua tasan Kallelle ja Villelle ja kuinka käykään, kun joukkoon liittyy myös Kille? Jako-Jaakko auttaa ja pavut saadaan jaettua, vaikka yksi jääkin yli.

  1.luokan matematiikassa laskemisen apuvälineinä käytetään papuja ja oppilaiden itse tekemiä pusseja. Kun opettaja muokkaa laskuja eteenpäin, niin että 40 papua jaetaan jo viidelle ja kuudellekin lapselle, loppuvat pussit kesken. Nopeasti joku oppilaista keksii kuitenkin, että pavuistahan saa tehtyä hienoja jonoja ja rivejä, ja näin laskeminen jatkuu jälleen.

  
Tunnin lopuksi tehdään myös vihkotyötä. Isoihin matematiikan vihkoihin piirretään toukkia, jotka jakavat 40 pavun taakan kahteen, kolmeen, neljään, viiteen ja kuuteen osaan, osalla toukista on myös selkärepuissa ylitse jääneet pavut mukanaan.

Tunnin päätteeksi kaikki oppilaat vaikuttavat varsin tyytyväisiltä työhönsä ja esittelevät innolla vihkojaan. Katso kuinka minä onnistuin!

Sibelius Inspiration - Suomi 100 v.

Meidän koulussamme oli torstaina 26.1.2017 Suomi 100 vuotta -konsertti ja sinne tuli esiintymään yhtye nimeltään Sibelius Inspiration, johon kuuluvat Jussi Makkonen ja Nazig Azezian.  He soittivat Jean Sibeliuksen kappaleita, joita he olivat itse sovittaneet. He soittivat sellolla ja pianolla. Näytös kesti noin tunnin verran ja se esitettiin meidän koulumme salissa. 6. luokka haastatteli konsertissa olleita ja esiintyjiä konsertin jälkeen.

Itse esiintyjät kertoivat esityksen jälkeen, että he ovat soittaneet pienestä asti ja heidän yhteistyönsä alkoi vuonna 2014. Nazig on 28-vuotias ja Jussi 38-vuotias. He valitsivat soittamansa kappaleet siksi, koska ne liittyivät Sibeliuksen häämatkaan ja hänen kiinnostukseensa Kalevalaa kohtaan. ”Kaikki Sibeliuksen kappaleet ovat erilaisia” kertoo Nazig. (Haastattelijoina Alisa, Linda ja Nanna)

Opettajat ja oppilaat kertoivat esityksen jälkeen, että esitys oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen, eikä se käynyt heidän mielestään pitkäksi. He tykkäsivät heidän tyylistään vaikka eivät olleet kuulleet heistä ennen. (Haastattelijoina Eero ja Jenniina sekä Jan, Jere, Maija, Liina, Hanna ja Joona)

Kroatissa osa 2.

16.9. Risteily

Kolmannen päivän aamu herätti meidät taas auringolla hellien. Koska päivän ohjelma oli sovittu jo aiemmin, käytiin aamupalaverissa läpi aikatauluja ja pelisääntöjä risteilylle. Kuljimme taas tuttua rinnettä alas ja rannan kautta satamaan, missä nousimme laivaan. Aamupäivä oli hiukan tuulinen ja merellä tuuli tuntui vielä purevammalta kuin vuorten sylissä. Kapteeni esitteli paikkoja, mutta kieli oli pääasiassa paikallista ja parhaiten siitä jäikin mieleen kapteenin alkumatkalla usein toistama tutsepii-tutsepii, joka osoittautui myöhemmin naapurikaupungin nimeksi, joka oli Tucepi. Kapteeni soitti paikallista musiikkia ja lisäksi kappaleet kaikille kansalaisuuksille, joita oli laivalla mukana, joskin meidät suomalaiset, finlandese, niputettiin yhteen englantilaisten, amerikkalaisten ja uusiseelantilaisten kanssa.

Risteily saapui muutaman pysähdyksen ja hintaan sisältyneen lounaan jälkeen Bolin satamaan Bracin saarelle (korjaus siis edellisen päivän kirjoitukseen), missä sijaitsee yksi maailman kymmenestä kauneimmasta rannasta (www.bol-croatia.com). Satamassa oli tarjolla vesitaksikuljetusta uimarannalle ja taksinkuljettaja kertoi, että kyytiin menee noin viisi minuuttia ja kävelemiseen neljäkymmentä minuuttia. Jakaannuimme taas ryhmiin sen mukaan, kuka halusi päästä nopeasti perille ja kuka saada liikuntaa ja kävellä perille. Saaren niemessä, mitä pidetään erityisen kauniina, oli erikoista kasvillisuutta, mitä tutkiskelimme yhdessä. Siellä nimittäin kasvoi havupuita, liekö tuijia, mutta niiden alla ei ollut juuri lainkaan aluskasvillisuutta, vaan täkäläisille hiekkarannoille tyypillistä valkoista pikkukiveä. Mietimme, että onko siellä joskus ollut jotain aluskasvillisuutta ja sitten se on jäänyt puiden varjoon, vai onko siellä kasvanut aina vain niitä pieniä puita.

Maaston tutkimisen, uimisen ja snorklailun jälkeen palasimme laivalla takaisin Makarskaan. Paluumatkalla kapteeni soitti enemmän kansainvälistä musiikkia ja laivan henkilökunta innosti matkustajia tanssimaan yläkannella. Alakannella oli paljon rauhallisempaa ja vaimeasti kuuluvan musiikin tahdissa eniten taisivat tanssia risteilyllä mukana olleet pienet lapset. 

Laivalla ollessa oli tuuli yltynyt siten, että olimme vähän viluissamme, joten päätimme vielä kävellä ranta-alueella. Nuoret keksivät lämmitellä hyppimällä trampoliineilla ja kokeilemalla mekaanista rodeohärkää. Härällä ratsastamisesta syntyikin ystävällismielinen kilpailu, kun suuri osa meistä halusi kokeilla sitä. Kannustimme toisiamme ja huutelimme ohjeita, miten ratsastaja voisi pysyä vielä hetken pidempään kyydissä. Palatessamme huvilalle päivästä uupuneina sovimme, että seuraava päivä olisi lepopäivä.

9. luokan matka Kroatiaan

14.9. Matka Kroatiaan

Lähdimme liikkeelle Kuopiosta aikaisin aamulla autoilla ja junalla. Matka Helsinki-Vantaan lentokentälle sujui hyvin, mutta lentokentällä olikin sitten jänniä hetkiä, kun jokainen matkalainen hoiti itse oman ilmoittautumisensa ja matkatavaroiden jättämisen. Kaikesta selvittiin pienellä avulla hienosti ja kaveria auttaen, mikä oli hieno alku yhteiselle reissulle. Lentomatkalla Dubrovnikiin pääsimme kertaamaan pilvien muodostumista ja erilaisia pilvityyppejä niiden yllä lentäessämme   ja luokanvalvoja antoi oppilaille myös pari käytännön laskutehtävää, joista taisikin olla hyötyä perillä, kun ostosten hintoja muunnettiin kunista euroiksi. Kuna tarkoittaa näätää ja arvelimme, että se taitaa olla maksuvälineenä samoja peruja kuin suomalaisten oravannahat.

Ajomatkalla Dubrovnikista Makarskaan, missä huvilamme sijaitsee, saimme esimakua tämän jyrkkien vastakohtien maan jylhistä maisemista, kun tie kulki vuorenrinteillä rannikkoa myötäillen. Käväisimme myös Bosnia-Hertsegovinan puolella, kun tie kulki läpi kaistaleen, joka katkaisee Kroatian kahteen osaan. Pysähdyimme siellä kaupassa, josta saimme hankittua tarpeet iltapalalle ja aamiaiselle. Makarskassa perillä oli huvilalle noustessa jälleen jännät paikat, kun auto ei jaksanutkaan nousta ihan ylös asti. Toimitimme matkatavaramme sekä yhteiset ruuat ja vedet perille viimeisen nousun verran, jotta poikien Matiksi nimeämän kuskin ei tarvinnut kiusata autoaan enää enempää. Myöhemmin selvisikin, että huvilamme sijaitsee 125 metriä merenpinnan yläpuolella, mikä vastaa suurin piirtein nousua Puijolle Kuopiossa.

Raskaan matkapäivän päätteeksi sovittiin, että aamulla voisi halutessaan nukkua vähän pidempään.

15.9. Makarska

Huvilamme oli osoittautunut kaksiosaiseksi, minkä ansiosta illalla tehty huonejako oli ollut helppo homma rankan matkankin jälkeen. Pojille tuli ylätalo, minkä yhteydessä oli pieni uima-allas, ja tytöille alatalo, jossa oli keittiö, ruokailutilat ja oleskelutila. Huvilan pihalla kasvoi tuoksusta tunnistettujen mintun ja timjamin ohella oliivipuita ja limettipuu, jossa oli hedelmien lisäksi ihastuttavan tuoksuisia kukkia. Talojen välissä oli tasanne, jossa oli grilli ja johon pääsi ajamaan pikkuautolla. Tie huvilalle osoittautui todella jyrkäksi ja kirvoitti useamman huokauksen tulevan päivittäisen laskeutumis-kiipeämisurakan edessä.

Nukkumisluvasta huolimatta heräsimme kaikki melko varhain uuteen aamuun. Aamiaisen jälkeen pidimme myöhemmin tavaksi tulleen aamupalaverin, missä luokanvalvoja ja matkanjohtaja, joka oli myös yhden oppilaan isä, esittelivät alueen aktiviteetteja, sääennusteen ja alkuperäisen matkaohjelman. Näistä keskusteltiin jokaisen toiveita ja mielipiteitä kuunnellen ja lopulta sovittiin kohde ja lähtöaika.  Ensimmäisenä päivänä perillä selvitimme käytännön asioita, kuten ruokakauppojen ja torin sijainnin ja tutustuimme muutenkin lähiympäristöön. Pidimme ohjelman sovitusti melko kevyenä, jotta saisimme palauduttua matkasta ja totuttauduttua täällä elämiseen ja olemiseen.

Vietimme pitkän päivän rannalla uiden ja snorklaillen ja sen lähitienoilla välimatkoja arvioiden. Koska meillä oli todella hyvä suhdeluku valvojien ja oppilaiden kesken (6:10), oli helppo käydä pienemmällä porukalla jossain, mikä ei kiinnostanut kaikkia. Söimme kaikki yhdessä lounasta rantaravintolassa, missä seurueemme oppilaat saivat kiitosta suomalaiselta opettajapariskunnalta, joka oli seurannut sivusta sitä, miten hyvin oppilaat olivat käyttäytyneet ja hoitaneet tilauksensa itsenäisesti englanniksi.

Olimme saaneet rannalla ollessamme tarjouksia Bolin saarelle risteilevistä laivoista ja koska lauttamatka oli ollut jo suunnitelmissa, päätimme yhteisen keskustelun jälkeen varata paikat edullisimman tarjouksen antaneelta kapteenilta. Paluumatkalla huvilalle kävimme hankkimassa ainekset oppilaiden suunnittelemaa grilli-illallista varten, mikä onnistuikin kokonaisuudessaan niin hyvin, että valvojat saivat vain seurata sivusta upean ryhmän yhteistyötä.

Blogi alkaa...Metsäpäivällä!

Kuopion steinerkoulu Virkkulan oppilaat viettivät Metsäpäivää 6.9.2016.

Ilma oli mitä mainioin ja oppilaat viihtyivät päivän ulkona!

Jos metsään haluat mennä nyt... 

Toimintaohjeiden jako

 

 Lounastauko